Myönnän että minulla on hammaslääkärikammo. En tiedä mikä sen kaamon takana on. Mutta toivottavasti pääsen jonakin päivänä sen ylitse.
En tiedä onko pelon syynä ollut puudutuspiikit, vai ne poraamiset kun suussa on ollut paljon metallia. Viimeisestä hammaslääkäri käynnistä on jo pari vuotta. Tiedän että se on pitkä aika. Se oli silloin kun ensimmäisen kerran leikattiin tuota oikeaa polveani. Ja tiedän että silloin jäi tuo hoitaminen kesken kun jouduinkin korjausleikkaukseen. Enkä kauheasti ole tuon polven kanssa voinut istua siinä epämukavassa hammaslääkärin tuolissa.
Perjantaina lähti sitten "paikka" hampaasta ja siitä saakka on ollut todella kipeää. Särkylääkettä on otettava 4 tunnin välein vuorokauden aikana. Ei siinä kauheasti nukuta pitkiä unia. Viime yönäkin menin nukkumaan 23.45 kun piti odottaa että sain ottaa yöksi särkylääkkeen ja heräsin sitten 04.00 ja noin klo 09.00 ottamaan uudestaan ja päivälläkin on jatkunut neljän tunnin välein.
Huomenna soitto tuohon paikalliseen hammaslääkäriin ja toivoa ettei tuo ien kasva enempää. Eikä tule enempää haittoja. Ja ehkä otettava itsestäni niskasta kiinni ja hoidettava nuo hampaat kuntoon. Ennen kuin sattuu uudestaan joku vastaava .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti